1000 ja 1 levyn kuuntelu-urakka aloitettu!
Ensimmäiseksi valikoitui sokkona arvottu skottifolkrocktaijotaisellastabändi The Waterboysin Fisherman's Blues (1988) ja täytyy myöntää, ettei kyseisestä yhtyeestä ollut ainakaan allekirjoittaneella minkäänlaista havaintoo tätä ennen. Eikä tää kyllä ollut mitään rakkautta ensi kuulemalla myöskään. Ehkäpä tällainen vihreiden kukkuloiden musiikki ei ihan osunut yksiin mun maanantaille asti venyneen sunnuntaifiiliksen kanssa (terveisin Sara, joka on edelleen yöpaidassa...). Lisäksi musta tuntuu, että mun viulukiintiö on aika täynnä tällä hetkellä, kiitos naapurissa asuvan viulufanaatikon joka jaksaa ihailtavalla turnauskestävyydellä treenata tunnista - ja päivästä - toiseen soittimensa vinguttamista. Ylipäätään tuntuu, ettei tästä oikeen voi sanoa mitään enempää. Jos joku raita pitäis uudelleen kuunnella, valitsisin varmaan W. B. Yeatsin runoon pohjaavan The Stolen Childin. Mutta en oikein usko, että tähän albumiin tuun palaamaan.
maanantai 4. lokakuuta 2010
Hyvää yötä.
Mulla on missio.
Eräänä päivänä kirjakaupassa vieraillessani mukaani tarttui sellanen tiiliskiven kokoinen ja painoinen opus, kuin 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään. Koska mulla ei selvästikään oo tarpeeks tekemistä enkä enää tunnu löytävän tarpeeks usein mitään sykähdyttävää kuunneltavaa, päätin sit alkaa kuunnella noita levyjä ihan satunnaisessa järjestyksessä ja jotta hommasta jäis jotain käteen, aattelin myös kirjoitella ylös fiiliksiä ja ajatuksia niiden pohjalta.
Oon myös tullut niin laiskaksi (tai elän liian symbioottisessa suhteessa koneeni kanssa), etten enää saa aikaseks kirjoitettua ihan perinteistä päiväkirjaa, joita aiemmin tuli täytettyä tosi urakalla. Oon koittanu lämmitellä vanhaa tapaani jo niin monella uudella, kivalla ja nätillä päiväkirjalla, että on ehkä jo aika luovuttaa. Ja taitaa tulla myös halvemmaksi. Siispä tää blogi saa ajaa myös ihan päiväkirjanki virkaa samalla. Siitä toi nimikin tulee - tää on ennemmin pelkkä Saran blogi kuin Saran asiantunteva musiikkiblogi. Sanoudun muuten heti kättelyssä irti kaikista pokausoppaista sun muista, mistä toi AFC-termi on peräisin. Mun mielestä se on vaa hauska ja hiukan semmone pirullinen määritelmä, joka saattaa kuvata mua tai sitten ei.
Joka tapauksessa huomenna eli oikeastaan tänää ottaen huomioon kellonajan saa joku arpomalla valittu klassikkolevy kunnian aloittaa 1001 albumin kuuntelun! Sitä ennen voisin ehkä käväistä vielä unten mailla.
Eräänä päivänä kirjakaupassa vieraillessani mukaani tarttui sellanen tiiliskiven kokoinen ja painoinen opus, kuin 1001 albumia jotka jokaisen on kuultava edes kerran eläessään. Koska mulla ei selvästikään oo tarpeeks tekemistä enkä enää tunnu löytävän tarpeeks usein mitään sykähdyttävää kuunneltavaa, päätin sit alkaa kuunnella noita levyjä ihan satunnaisessa järjestyksessä ja jotta hommasta jäis jotain käteen, aattelin myös kirjoitella ylös fiiliksiä ja ajatuksia niiden pohjalta.
Oon myös tullut niin laiskaksi (tai elän liian symbioottisessa suhteessa koneeni kanssa), etten enää saa aikaseks kirjoitettua ihan perinteistä päiväkirjaa, joita aiemmin tuli täytettyä tosi urakalla. Oon koittanu lämmitellä vanhaa tapaani jo niin monella uudella, kivalla ja nätillä päiväkirjalla, että on ehkä jo aika luovuttaa. Ja taitaa tulla myös halvemmaksi. Siispä tää blogi saa ajaa myös ihan päiväkirjanki virkaa samalla. Siitä toi nimikin tulee - tää on ennemmin pelkkä Saran blogi kuin Saran asiantunteva musiikkiblogi. Sanoudun muuten heti kättelyssä irti kaikista pokausoppaista sun muista, mistä toi AFC-termi on peräisin. Mun mielestä se on vaa hauska ja hiukan semmone pirullinen määritelmä, joka saattaa kuvata mua tai sitten ei.
Joka tapauksessa huomenna eli oikeastaan tänää ottaen huomioon kellonajan saa joku arpomalla valittu klassikkolevy kunnian aloittaa 1001 albumin kuuntelun! Sitä ennen voisin ehkä käväistä vielä unten mailla.
Tilaa:
Blogitekstit (Atom)